Meri-Rastila arveluttaa

Meri-Rastilan metsä on poikkeuksellisen kaunis päästä päähän. Sinne olisi hullua rakentaa. Kuitenkin sen pohjoispää on kalliin metroaseman kyljessä, ja asunnoista on pulaa. Olisi hullua olla rakentamatta.

Tänä keväänä kaupunkisuunnittelulautakunta ehkä päättää rakentaa merkittävän osan alueesta. En katso suunnitelmaa hyvällä tällaisenaan. Toivoisin, että melkein koko metsä säästettäisiin, mutta metron viereen rakennettaisiin pilvenpiirtäjiä. Vuosaarelaiset eivät ehkä innostu tästäkään...

Eeuu

Yhteinen valuutta joko vaatii järeää yhteistä aluepolitiikkaa, tai jäsenmaan pitää olla valmis leikkaamaan palkkoja pahana päivänä. Suomi ei itse ollut valmis jälkimmäiseen, kun meni euroon. Mitä silloin voi odottaa? Kyllä tässä nyt pitää elää jonkinlaisen liittovaltiokehityksen kanssa, tai alkaa printata markkoja.

Rahan arvo perustuu luottamukseen, euron arvo perustuu euromaiden yhteiseen hyvään maineeseen. Tulisi jännät ajat, jos euromaat alkaisivat nyt antaa julkisia epäluottamuslauseita toisilleen, sitähän lainaamisesta tai lainan takaamisesta kieltäytyminen on.

Slovakia sitoi vain hetki sitten vapaaehtoisesti itsensä tähän systeemiin, ja hetkeä myöhemmin julisti, että eräs systeemin takuumiehistä, Kreikka, saisi mennä konkurssiin. Se on todella poukkoileva tapa hoitaa valtioiden välisiä suhteita. En ymmärrä, miksi sitten piti siirtyä korunasta euroon. Tsekki ei ole kiirehtinyt.

Haluaako joku heikentää euron mainetta vientibisnesten edistämiseksi? Ymmärrämmekö riskit?

Vaihtoehto kuntaliitoksille

Kunta on kotipaikka, kunta on identiteetti, kunnalla on ihmisen kasvot. Annetaan kukkien kukkia ja vaakunoiden kiiltää. Ja otetaan mahdollisimman unettavilla, paperinmakuisilla hallintolakiuudistuksilla valtiolle niitä vastuita, jotka eivät kerta kaikkiaan sovellu kunnille.

Helsinkiläiset, saanko ehdottaa...

Outi Alanko-Kahiluoto on tehnyt hyvää talous- ja sosiaalipolitiikkaa, ja istuu mielestäni vihreiden vasemmalla laidalla. Valintani ei perustu hyvätyyppikokemuksiin, vaan etäältä nähtyihin näyttöihin. Alanko-Kahiluodon läpimeno ei ole liian varmaa eikä liian epävarmaa, vaan ihan veitsenterällä!

http://www.outialanko.fi/ukk/mitka-ovat-tarkeimmat-aikaansaannokseni-eduskunnassa

Progressiivinen tasavero

Taas on kuultu itkua siitä, miten alv ei ole progressiivinen ja pahat vihreät pistävät köyhät maksamaan. Minulla ei ole mitään progressiota vastaan, päinvastoin. Kyllä hyvinvointivaltio jonkinlaisen progression tarvitsee, sen ei vain tarvitse olla kantava teema kaikessa. Oleellisempaa on, paljonko eri puolueet aikovat kerätä veroja ylipäätään, ja mihin aikovat ne käyttää.

Voisimme rakentaa hyvinvointivaltion, jossa tulonjako olisi erittäinkin tasaista, ilman mitään progressiivista verotusta. Esimerkiksi näin:

- Kaikkia palkkatuloja verotettaisiin samoilla prosenteilla. Palkkatulothan ovat jakautuneet väestölle suhteellisen tasaisesti. Yläpäässä jotkut tienaavat törkeän isoa palkkaa, mutta se ei ole iso siivu bkt:stä. Palkkavero ei kuitenkaan saisi olla matala.

- Pääomatuloja ja omaisuutta verotettaisiin myöskin omilla tasaprosenteillaan. Olisi tärkeää, että nämä prosentit olisivat kohtalaisen korkeita. Se ei ole mikään taloustieteellinen mahdottomuus, nykyisetkään pääomatuloverot eivät ole ajaneet läheskään kaikkea rahaa mafiasaarille. Erityisesti kiinteistöveroissa on liikkumavaraa.

- Kulutusveroissa ei myöskään ole mitään vikaa, rikas tulee maksaneeksi niitäkin absoluuttisesti paljon enemmän kuin köyhä. Eivät ole progressiivisia, mutta eivät silti lähelläkään kiinteää euromäärää per naama. Rikas ei syö erityisen paljon kaloreita - hän syö kalliita kaloreita. Harmaa talous ja turistit maksavat ainoastaan kulutusveroja.

- Kerätään paljon veroja ja maksetaan niistä perustulo, erityistukia ja laadukkaat peruspalvelut, jotka ovat käyttäjälleen ilmaisia tai hyvin edullisia. Psadam, progressio ilman progressiota.

Paljonko maksaisit elintason tasaisuudesta?

Ihmiset haluavat jokseenkin tasaista elintasoa. Se on hieman eri tarina kuin se, että varaudumme joihinkin epätodennäköisiin mutta suuriin onnettomuuksiin. Kolmas tarina on, että arvostamme lähitulevaisuutta ja aliarvostamme kaukaista tulevaisuutta. Senkin sivuutan nyt, jotta voin pohtia elintason tasaisuutta selkeällä tavalla.

Jos suhtautuisimme tasaisuuteen välinpitämättömästi, niin ajattelisimme, että elintaso 100 jonakin vuonna ja elintaso 100 jonakin muuna vuonna ovat yhtä hyvä yhdistelmä kuin 150 & 50. Näin emme yleensä kuitenkaan ajattele, vaan tasaisuudella on jokin arvo.

Tavallinen preferenssi taitaa olla karkeasti sellainen, että 100 & 100 on yhtä hyvä kuin 200 & 50. (Tuntuuko uskottavalta? Lisätäänpä tarinaan vielä ääritasainen ihminen, jolle 100 & 100 on yhtä hyvä kuin 500 & 50.)

Näiden numeroiden on tarkoitus havainnollistaa karkeasti sitä, minkä verran ihminen arvostaa tasaisuutta. Näiden ihmisten preferensseistä voidaan piirtää aika kaikenkattaviakin kuvia näiden suuntaviivojen perusteella, mutta en kirjoita sitä kaikkea auki.

Tasaisuuden arvostamisella on hämmästyttäviä seurauksia. Oletetaan, että tavallinen 200 & 50 -tyyppinen ihmisemme pistää palkastaan rahaa sivuun vanhuuspäiviä varten. Yllättäen voidaan osoittaa, että hänen kannattaa laittaa sivuun kiinteä määrä rahaa riippumatta siitä, saako säästöille korkeaa vai matalaa korkoa!

(Ääritasaisen 500 & 50 -tyypin kannattaa laittaa sivuun suhteellisen paljon, jos korko on matala, ja vähemmän, jos korko on korkea. Paradoksaalista, eikö? Tämä on kuitenkin helppo ymmärtää kuvittelemalla sellainen tilanne, että eläkepäivinä pitäisi olla käytettävissä tietty kiinteä euromäärä.)

Tästä syystä on täysin mahdollista verottaa omaisuutta, tai suljetummassa systeemissä jopa säännöstellä korkotaso matalaksi. Se ei saa ihmisiä tuhlaamaan rahojaan tässä ja nyt, vaan he laittavat pankkitileille ja muuhun kestävään omaisuuteen suunnilleen sen verran kuin muutenkin laittaisivat. 70-luvulla suomalaiset säästivät rahaa pankkitileille, vaikka ymmärsivät, että korko oli matala ja inflaatio korkea.

Ilmaston hinta

Kuuluisaa Sternin raporttia on päivitetty 2008. Hyvän ilmastopolitiikan vuosittaiset kustannukset ovat noin kaksi prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, aiemman yhden prosentin sijasta. Tekniikan kehitys on vaikeasti ennustettavaa siten, että jokin puhdas energiamuoto saattaa syrjäyttää jonkin toisen, mutta kustannukset ovat silti suhteellisen hyvin ennustettavissa, kunhan käsitys itse ilmastonmuutoksesta pysyy suurinpiirtein ennallaan.

Ilmaston hinta on suuruusluokkaa tuhat euroa per länsimaalainen per vuosi. Oletan tässä, että länsimaat kantavat päävastuun ja houkuttelevat lisäksi kehitysmaat mukaan ilmastotalkoisiin positiivisilla porkkanoilla.

Tuhat euroa vuodessa on paljon. Se kannattaa maksaa, jos isot maat sopivat päästöistään sitovasti yhdessä. Valitettavasti neuvotteluissa kannattaa joskus esittää täysin neuvotteluhalutonta. En pidä tämän vaikean kansainvälisen poliittisen prosessin onnistumista todennäköisenä, mutta jaksan vielä puhua sen puolesta.

Intuitio sanoisi, että ilmaston suojelussa voidaan odotella muutama vuosi ja aloittaa sitten. Mutta hiilidioksidi kasaantuu, ja se liikkumavara, minkä ilmastotavoite sallii fossiilisten käytössä, olisi syytä säästää välttämättömyyksiin monen vuosikymmenen ajalle, ja karsia iso siivu turhimpia päästöjä heti.