Korhola sumuttaa

Kokoomuksen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on taitava poliitikko. Näissäkin vaaleissa hänet äänestetään taatusti jatkoon. Korhola tekee sen pyörittelemällä lahjakkaasti melko suppeaa argumenttikokoelmaa.

1. Kaikki kansainvälisen ilmastopolitiikan tähänastiset kompromissit voidaan heittää roskikseen - Korhola on keksinyt uuden benchmark-päästökauppamallin, joka sopii paremmin Euroopan teollisuuden intresseihin. Sisältö: saat valmistaa rajattoman määrän turhaa saastuttavaa tavaraa ilman päästömaksuja, kunhan teet sen suhteellisen ekotehokkaalla tekniikalla.

2. Kiina ja Intia olisi kiva saada mukaan ilmastotalkoisiin. Kioton sopimusta väännettäessä kukaan ei vain tullut ajatelleeksi moista mahdollisuutta, mutta nyt Korhola innovaattorina kertoo sen meille. Benchmark-mallin mahdollisesta sopimattomuudesta Aasian intresseihin hän vaikenee.

3. Epäluuloiset kilpailijat ottavat toisinaan esille Korholan vaalirahoituksen, joka oli viime kierroksella useita kymmeniä tuhansia, mm. metsäkonserneilta. Tämä on kuulemma motiivien raiskaamista, eihän kukaan voi tietää toisen motiiveja! Ei hänen motiiveistaan tosin olekaan juuri puhuttu, vaan vaalirahoituksesta. Korhola toivoo, että motiivien sijasta keskityttäisiin argumentteihin, vaikkakaan...

4. Korhola ei koskaan käsittele niitä argumentteja, joilla vihreät vastustavat ydinvoimaa. Sen sijaan hän maalailee vihreistä kuvaa uskonlahkon kaltaisena liikkeenä, joka on jumittunut vanhentuneisiin oppeihin.

5. Päästökauppa ampuu sekä Eurooppaa että ympäristöä jalkaan, koska se vain ajaa teollisuuden Aasiaan, missä kaikki tehdään entistä likaisemmin. Todisteita ilmiöstä ei tarvita, vaikka päästökauppaa on käyty jo vuosia. Eteläranta antaa ymmärtää, että jokainen penni minkä teollisuus joutuu maksamaan, saa sen sulkemaan kalliita tehtaita.

Kaikki tämä tietenkin ympäristön vuoksi.

Kulutusjuhlan psykologiaa

Reissaajien kanssa tuli puhetta niistä kuuluisista käyristä kurkuista. Ilman EU:ta pääsisimme ostamaan ekologisesti kaikenmuotoisia, vähän viallisiakin hedelmiä ja vihanneksia, kenties halvemmalla? Väitin vastaan. Jos ei olisi turhantarkkoja julkisia standardeja, niin olisi samankaltaisia suuryritysten asettamia standardeja.

Me kaikki tuon pöydän ääressä kyllä sympatiseerasimme kovasti ajatusta hiukan resuisemmasta, mutta ekologisemmasta kaupasta. Mutta kauppiaan kannalta oleellinen kysymys on, millaisessa kaupassa innostumme työpäivän jälkeen mättämään oikeasti paljon tavaraa ostoskärryyn, miettimättä jokaisen tuotteen tarpeellisuutta ja hinta-laatusuhdetta. Ja se on se valoisa, selkeä kauppa, jossa on säännölliset geometriset rivistöt tasalaatuista tavaraa eikä taatusti yhtään banaanikärpästä missään.

Olipa kerran kaupan juomahylly, jossa valikoimaa kyllä riitti, mutta rivit alkoivat näyttää vähän hajanaisilta ja vajavaisilta. Minut laitettiin täydentämään ja siistimään sitä. Menekki nousi heti. Aivan käsittämättömän paljon.

Täällä Intiassa tavara myydään nuhruisista kojuista huonolla englannilla, ja lompakko ja ympäristö ovat säästyneet paljolta. Lykkään ihan välttämättömienkin tavaroiden hankintaa viimeiseen asti. Rahaa kuluu noin kymppi päivässä.

Hyvää pääsiäisviikkoa kaikille rationaalisille kuluttajille!

Aamukampa 36

Etela-Intian hupaisia aakkosia. Opettelin tunnistamaan pari paikannimea tassa muodossa loytaakseni oikeat bussit.

Udhagamandalam (Ootacamund) (Ooty). Ghateille eli Etela-Intian vuorille piti paasta.

Hampi, kivisten ja sorasten kaupunki.

Mysore, kaupunki jossa on palatsi ja upeita joogamahdollisuuksia. Plaa. Kuvat tarjosi Wikipedia.

Matkalla Goalta Hampiin, bussi hajosi keskella yota keskelle ei mitaan. Matkustajat hatistettiin ulos, osa sai rahat takaisin ja osa ei. Puolet porukasta alkoi hyppia jonkun mystisen kuorma-auton lavalle, ja huusivat etta munkin pitais. Hauskaa. Koroteltiin lahimpaan kaupunkiin, onneksi taallapain on lampimat yot. Hyvin intialainen kokemus!

Hampi on niin ainutlaatuinen paikka talla planeetalla, etta melkein kannattaa matkustaa se 10+ tuntia minka se vaatii Goalta tai mista tahansa jarkevasta paikasta. Mutta siihen voi kyllastya parissa paivassa, mistaan varsinaisesta kaupungista ei ole kysymys. Hampissa on malariariski, ja suihkuttelin punaista offia pari kertaa paivassa. Mysorelta en sitten taas yhtaan mitaan odottanutkaan, mutta siella oli sentaan Intian tahan asti meluttomin hotelli.

Matkalla Mysoresta Ootyyn on paljon hairpin bendeja, eli hullun tiukkoja 180 asteen mutkia, jotka samalla on pystysuunnassakin jyrkkia. Normaalikokoinen bussi ei parjaisi, mutta ei parjannyt tamakaan. Vuoristobussimme sammui ylamakeen. Miesmatkustajat ulos. Tulee kaatosade. Kaikki sisaan. Moottori porayttaa kuumaa hoyrya bussin sisaan. Kaikki ulos. Vaeltelemme ylamakeen etsimaan sateensuojaa. Tropiikin henkinen ilmapiiri on jotenkin sellainen, etta siihen sopii tallaiset.

Nykyisesta olinpaikastani Ootysta on viela mielipide muodostamatta, mutta loppureissulle on karkea suunnitelma olemassa, koska vuoristossa alkaa intialaisten oma sesonki 1.4. ja ajattelin lahtea silloin hyppimaan rannikkoa pitkin konetta kohti. Talta nayttaa, jos vaan sateenjumalat, bussit, rautatiebyrokratia ja Finnair sen sallii:

20.3. Kodaikanal (Tamil Nadu)
30.3. Munnar (Kerala)
1.4. Kochi & Vypeen (Kerala)
5.4. Goa
15.4. Mumbai
19.4. Maamme armahin

21.-28.4. majailen Hertsikassa ja vahdin Tuopin koiranpentua, tulkaa kaymaan! Matkablogaaminen loppuu tahan, loput kuulumiset tulee lyhyina kommentteina tahan viestiin. Sen vaan haluan sanoa, etta Intia on uskomattoman kaunis, monipuolinen ja edullinen maa. Go before it's too late, ja muutama kuukausi ei ole yhtaan liikaa.

Moderni Robinson

Etela-Goan Benaulim on edullinen, rento, taalla on hyvia kalaruokia ja taydellinen hiekkaranta joka narisee jalkojen alla niin kuin pakkaslumi. Taidan viipya suht pitkaan. Varasin ajan hampaiden valkaisuun (kind of), pesetan vaatteita ja teetan raatalilla muutaman lisaa. Venalaiset ja suomalaiset on kaikkialla. Luin lehdesta, etta venalaiset myos hallitsee Arambolin huumebisnesta. Nama kuvat on ehka viimeiset mita blogiin tulee, koska unohdin kameran laturin Pohjois-Goalle, joo, kaiken sen muun lisaksi mita olen aikaisemmin hukannut. Voisi sen melkein hakeakin, mutta se vaatisi kolme hikista bussikyytia suuntaansa.

Asiasta toiseen, kuka muistaa lukeneensa globaalista Gorba-maniasta? Kiinnostavia yhtalaisyyksia.

Himalajalta tropiikkiin

Nainitalissa on aika paljon tiibetilaisia. Alttarilla oli tietysti iso Dalain kuva. Mitahan nama aikoo tehda, jos jonain paivana Lama alkaakin puhua ihan hopoja?

Veli otti kuvan siskosta.

Pakollinen kliseekuva. Nainitalin jarvi on vulkaaninen, ja siina nakyy jotain isoja poreita.

Safari 30 e, elaintarha 1 e. Ja toisessa oikeasti nakee niita elaimia.

Ihan pateva suojavari

Ho-hoi?

Toverit Tukholma, Varsova & Uruguay

Paivityksia. Panjim.



Nainitalissa oli moni asia kohdallaan. Hieno luonto, ystavalliset (joskin vahan kielitaidottomat) ihmiset, ruoka, hinnat ja aurinko. Tuntui mansikkapaikalta, jonka mina olen loytanyt ja muut ei. Tarkoitus oli seikkailla Himalajan tuolla laidalla pitkaankin, mutta kolme paivaa riitti, kun aloin kaivata vahan parempaa juttuseuraa ja lahdin kolmen yon matkalle Goalle. Matka ei ollut herkkua, mutta junassa tutustui ihmisiin ja meita on nyt nelja erimaalaista yksinmatkustavaa 24-vuotiasta samassa majatalossa Arambolissa, Pohjois-Goan hippilandiassa. Kuumaa on. Rannassa sentaan tuulee mukavasti ja vesi on jotain 25 - 30-asteista. Goa on taynna pienia varikkaita taloja joiden pihoilla kasvaa banaanipuita ja kookospalmuja. Goan eri alueilla jaksaisi chillailla ehka pitkaankin, sen jalkeen suuntaan sisamaahan Hampin rauniokaupunkiin, ja siella pitais sitten paattaa jatkaako pohjoiseen vai etelaan.

Gangesin hinduhippikaupungit

Ghetto

Etela-Aasian pyha avoviemari on ylajuoksullaan yllattavan puhdasvetinen, ja virtaa aika rajua vauhtia.

Metelivaunu. Ja lintukodossa joku vaittaa, etta lehtipuhallin on paholaisen keksinto?



Rishikeshissa oli flegmaattinen ramalamadingdong-meininki. Ja yllattavan tylsaa. Jaoin huoneen toveri Portugalin kanssa, hauskaa etta joku muukin laskee penneja. Tama on ramistellyt busseilla Turkin, Iranin ja Pakistanin lapi (alkaa kokeilko kotona), ja Intian hintataso nayttaa nyt sitten suht kalliilta. Riksakuski vaitti pokerina, ettei naapurikaupunkiin ole mitaan bussiliikennetta.

Haridwar on vahan isompi pyha Gangesin kaupunki. Taalla ei juuri tormaa lansimaalaisiin, alkoholiin, lansimaisiin ruokiin, siisteihin hotelleihin, puistoihin... Ei ole muuta miellyttavaa paikkaa istua tunti aloillaan, kuin nettikahvilat. Taalla ei sitten puhuta mistaan laajakaistasta. Jokaisen kuvan lataaminen kestaa monta minuuttia, mutta mitas tuosta, kengat pois ja hyva kirja kouraan. Haridwar on pyhiinvaelluskaupunki, ja joen rannassa on joka ilta Ganga Aarti -seremonia. Soihdut palavat, kynttiloita ja muita koristeharpakkeita lasketaan virran vietaviksi, kolikoitakin heitetaan ja tokikin huudetaan jotain sekavaa. Lupia kyselematta otsaan maalattiin puutikulla ja vahan kirvelevalla maalilla viiva, enka yhtaan yllattynyt kun tasta palveluksesta pyydettiin maksua. Yhden nollan sentaan tiputin pois.

Kiehtova ja varikas paikka, mutta loput Intian kohteet saa sitten olla vuoristo- ja merenrantaparatiiseja - ainakaan Varanasille ei liene tarvetta. Tana yona matkustan sleeper-luokassa Nainitaliin.

Jaisalmer-Shimla-Chandigarh

Pitkia junamatkoja, vuoripatikointia, haslinkeja, pienia tauteja ja torkeeta luksusta. Jaisalmerissa ihmeteltiin "valtion hyvaksymaa marikahvilaa" (ei kiitos!). Museojuna Shimlaan parintonnin korkeuteen oli todella jees. Shimla on ex-britti-Intian kesapaakaupunki, jossa kadut on siisteja ja ihmiset kavelee vakavina tummissa takeissa. Tosi epa-Intiaa.

M&J:n turistiripulimoniste tietaa: "Turistiripulia on tavallista yleisemmin nuorilla aikuisilla johtuen ilmeisesti siita etteivat he ole yhta varovaisia ruokansa suhteen." "Turistiripuli on valtettavissa kieltaytymalla johdonmukaisesti seuraavista elintarvikkeista, joka kuitenkin yli viikon kestavilla matkoilla osoittautuu usein mahdottomaksi."

Chandigarhissa junaan alkoi ryysia sisaan ihmisia ennenkuin se oli edes pysahtynyt. Useimpiin vaunuihin ei tarvitse ostaa lippuja ennakkoon, mutta naissa voi sitten tarvita teravia kyynarpaita jos haluaa paasta sisaan tai ulos. Ei-niin-gandhilaisilla keinoilla paastiin sitten lopulta hyppaamaan viereiselle raiteelle. Tuoppi tiputti aurinkolasinsa latakkoon, jossa oli muun muassa sinista maalia. Indiaaa, Incredible Indiaaa.

2/3 retkikunnasta on matkalla Delhin ja Mumbain kautta kotiin. Yritan loytaa bussin Dehra Duniin, Haridwariin tai Rishikeshiin, kaikki edelleen Himalajan juurella. Tuollapain on kansallispuisto, jossa vois paasta norsusafarille.